Kuljin väärään suuntaan
tien viitan kadottanut olin,
ei ollut lähellä valoa
ei infoa.
Tässä minä nyt olen
nöyränä edessäsi,
kyyneleet vierien silmistäni
kuulen haukkovan hengitykseni.
Kirja kädessäni,
riipus kaulassani
tulen sinun eteesi,
myönnän olleeni tyhmä.
Olit minulle ystävä,
tulit etäiseksi,
mutta aina uudelleen
Sinä tahdot luoksesi.
Kun tulin nöyränä eteesi
Sinä otit minut taas luoksesi,
tahdoit näyttää minulle
oikean tieni.
Et ollut enää etäinen,
etkä liioin ystävä
olit jotain enemmän,
olit Valmentaja.
Valmentaja,
joka on lempeä,
joka on oikeassa,
joka tahtoo vain parasta.
Ja taas langennut lapsesi,
palasi luoksesi
ja Sinä,
avosylin olit ottamassa vastaan.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
1 kommenttia (kommentoi)"avosylin olit ottamassa vastaan" tuntuu lohdulliselta..vaan itse sinun on löydettävä tiesi tai sitten yhdessä. Kiitos runostasi Jane!
Kommentoija: onija . Kommentti lähetetty: 11.01.2008 1:09 | #47