Tänä yönä valvomme kaksi yksinäistä,
minä ja kuu.
Tänä yönä arkistoin elämäni
pieniin rasioihin
ja laitan ne lipaston hyllyille.
Kaikki surulliset ja tummat muistot
laitan alahyllylle
ja kaikki kauniit ja valoisat
ylähyllylle.
Sitten kun olen vanha
ja selkäni ei enää taivu,
löydän ylähyllyltä
vain kauniit muistot.
Muut saavatkin unohtua.
Ehkä silloin,
kun kuu kiertää radallaan
tunnen suunnatonta onnea,
iloa siitä
että taas kerran valvomme
yhdessä,
minä ja kuu.
Kaksi ystävää,
toisilleen hymyillen.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
1 kommenttia (kommentoi)Kuu on pettämätön ystävä.Runostasi muistan heti omat kuutamohetkeni.Hieno runo.Kymmenen pointsia
Kommentoija: osmo.akseli@netti.fi . Kommentti lähetetty: 20.10.2012 5:18 | #815