Jotakin kerran odotimme. Onneamme
yhteistä kaipailimme. Vaan Tähti tuo kohtalon
oli toisin päättänyt. Minä maailman teille
lähden kulkemaan ja tiemme Yhteinen eroavaa.
Niin paljon aina menneisiin jää mitä ei takaisin saa.
Jotakin näin luonasi ollutta vain kaipailee.
Rakastaa hetken ja unohtaa. Kait tämä näin
elämää on, että kaikkea ei saa luokseen.
Sitähän kerran odotimme. Onneamme
yhteistä aateltiin me. Vain kohtalon tuoma vain.
Oli toisin päättänyt. Minä maailman teitä
lähden vaeltamaan ja matka Yhteinen eroavaa.
Niin paljon täällä menneisiin jää mitä ei takaisin saa.
Ain paljon täällä menneisiin jää mitä ei takaisin saa.
Ain paljon täällä menneisiin jää mitä ei takaisin saa
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)