Kerran kesällä vettä kaivolta hain
auringon laskun aikaan. Kaivonkannella miehen
istumassa näen, kun kaivon luokse pääsen,
niin mies loihi minulle lausumaan. Minne
viekään elämän tie sinua. Älä u-
nohda Jumalaa, Jeesusta. Iloista mieltä.
Lähimmäistä aina lämmöllä muista. Sitten hän
järven rantaan auringon laskuun iltaruskoon ka-
tota. Kuka oli hän.
Järven rantaan auringon laskuun iltaruskoon mies
kaivonkannelta katoaa. Hiljaisena jään
mietteisiin. Kuka oli tuo mies kaivonkannella.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)